Kun elämän leffaa on katsellut jonnekin 40 minuutin paikkeille, saattaa alkaa miettiä, että ohjaajan aiemmat työt olivat kyllä vakuuttavampia, ja jos nyt vaihtaisi, jaksaisi vielä katsoa jonkun toisen loppuun asti. Tämä ällistyttävän hieno vertauskuvahan viittaa siis uravalintoihin. 40 minuutin kohdalla on päätöksiä tehdessä laiha lohtu uratesteistä, joissa kysytään, että tykkäätkö käyttää raskaita koneita. Ei, tässä vaiheessa pitää päästä syvemmälle siihen, miksi on tehnyt niitä valintoja, joita on tehnyt. Mitä on tähän mennessä oppinut itsestään, ja mikä on se todellinen anti, jolla voisi tätä maailmaa hyödyttää? Keräsin tähän muutamia kirja- ja videovinkkejä, jotka olen itse havainnut aidosti hyödyllisiksi unelmien työtä jahdatessa.
1 Laura Berman Fortgang: Find Your Dream Job Without Ever Looking At Your Resume (TEDx Talks)
Muutimme Saksaan mieheni työn perässä, joten polttava kysymys oli tietenkin, mitä minä täällä tekisin. Olin kerännyt siihen ikään mennessä jo ihan vaikuttavan CV:n, vaikka itse sanonkin, ja ajattelin, että sen avulla saan varmasti itsellenikin töitä. Kun aloin asioida työvoimatoimiston kanssa ja minun piti rastittaa ruutuja aloista ja työtehtävistä perustuen CV:ni antiin, huomasin kuitenkin yhtäkkiä teeskenteleväni. En halunnut hakea minulle tarjottuja paikkoja! Halusin toki tehdä töitä, mutta CV:ni oli viemässä minua johonkin suuntaan, joka tuntui jotenkin kulahtaneelta. Kantapääni iskeytyivät maaperään kuin niillä olisi oma tahto. Minun CV:ni oli 17-vuotiaan Lauran suunnittelema.
En muista, millä hakusanalla löysin tämän videon, mutta se tuntui osuvan suoraan asian ytimeen. Ei pidä käsittää väärin: arvostan kaikkia opintojani ja tekemiäni töitä enkä todellakaan ole heittämässä ansioluetteloani pallona paperikoriin. Aloin kuitenkin miettiä, mikä on siellä punainen lanka: mikä on työurani teema ja eteenpäin ajava voima, mikä minua on inspiroinut? Ja olenko ehkä matkan varrella kerännyt taitoja ja kokemusta, jota voisi käyttää johonkin muuhun kuin siihen ilmeiseen, johon CV:ni tuntui minua ajavan?
[youtube https://www.youtube.com/watch?v=wfNX1cHk-fE&w=560&h=315]
2 Laura Berman Fortgang: Now What? 90 Days to a New Life Direction (TarcherPedigree)
Inspiroiduin Berman Fortgangista niin, että hankin tämän kirjan äänikirjana ja tein jopa 90 päivän ohjelman jotakuinkin loppuun asti. Tällaiset amerikkalaiset self help -kirjathan lupaavat kuun taivaalta kolmessa kuukaudessa, ja yleensä se mikä kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, on sitä myös. Mutta en sano, etteikö kirjan avulla voisi todella olla kolmessa kuukaudessa matkalla uuteen suuntaan. Joka tapauksessa kirjassa on hyviä työkaluja sen selvittämiseen, mikä on oman CV:n ja elämänpolun kantava teema, mitä laulua juuri minä haluan tässä maailmassa laulaa. Ja sen selvittämiseen, miksi on ehkä vältellyt kyseisen laulun laulamista.
Monet läheiseni saattavat muistaa, kuinka kyselin heiltä jokin aika sitten 90 päivän ohjelmaa suorittaessani, minkä ammatin he valitsisivat minulle, jos saisivat valita minkä vain minulle sopivan riippumatta ammattitaustastani. Ystäväni ja perheeni näkivät minut muun muassa kirjoittajana, ohjaajana, opettajana, Inhimillinen tekijä -toimittajana ja esiintyjänä. CV:ni sen sijaan näyttää erinomaiselta sellaiselle, joka haluaa pyrkiä kulttuurialan organisatorisiin tehtäviin. Yksikään ei nähnyt minua organisoijana tai hallintoihmisenä! Voin vain toivoa, etteivät entiset työtoverini ole samaa mieltä, vaikka olenkin itse läheisteni kanssa samoilla linjoilla.
3 Brian Mayne: Goal Mapping -menetelmä. Käytännön työkirja. Kuinka toteutat unelmasi. (Viisas elämä)
Tämän kirjan sain lahjaksi anopiltani muuton yhteydessä. Nyt täytyy mainita, että olen näistä kirjoista aina samaan aikaan sekä aivan mahdottoman kiinnostunut että hieman huvittunut. Kun tutustuu self help -maailmaan, alkavat samat Henry Fordin, Abraham Lincolnin, Albert Einsteinin ja Äiti Teresan iskulauseet tulla vähän liiankin tutuiksi. Mutta jos haluaa saada aikaan jotain uutta, on pakko laittaa skeptisyys, ironisuus ja kyynisyys hetkeksi odottamaan. Kuka on saanut niiden avulla joskus jotain uutta luotua? Ne voi ottaa taas uudelleen pikku apulaisiksi sitten, kun on aika toteuttaa käytännön toimia ja arvioida niiden järkevyyttä. Mutta harkiten!
Joka tapauksessa, kirja tarjoaa hyvän käytännön keinon laittaa tavoitteet paperille. Ja jos ei suunnitelma ole tiedossa, voi suunnitelma olla, että löytää sellaisen. Niin itsekin tein – ja löysin! Kaikki firmat ja organisaatiothan kirjaavat PowerPointeillensa mitä ylevämpiä tavoitteita ja strategioita ja esittelevät niitä rinta rottingilla ilman pienintäkään naurettavuuden häivää. Miksei siis myös yksittäinen ihminen voisi niin tehdä?
4 Seneca: Elämän lyhyydestä, suom. Juhana Torkki (Otava)
Tässä kohtaa vinkkaan myös Yle Radio 1:n ohjelmaan Kalle Haatanen – Senecan ajatuksia elämän lyhyydestä (kuunneltavissa Yle Areenassa), jonka kautta pääsee jo aika hyvin Senecan ajatusmaailmaan käsiksi.
Seneca nuorempi oli oman aikansa ja paikkansa eli 2000 vuoden takaisen Rooman self help -kirjailija. Hänen oppinsa noudattelevat stoalaista filosofiaa, ja jos haluaa sanoutua irti oman aikamme itseapuhömpästä ja pohtia silti suuntaansa, voi sanoa inspiroituneensa Senecasta.
Leikki sikseen. Olen miettinyt parissakin kirjoituksessani sitä, onko aikuisen ihmisen suunnan etsiminen hemmotellun länsimaalaisen naurettavaa ajanhukkaa maailmassa, jossa on oikeitakin ongelmia. Senecalta saattaa saada apua tähän pulmaan. Hän kirjoitti oppaansa antiikin Rooman ylhäisölle, jolla oli aikaa ja mahdollisuuksia miettiä, mitä elämällään tekisi. Samoin kuin viinirypäleiden napsiminen ajan kuluksi, on suunnan etsiminenkin meidän ajassamme mahdollista myös meille melko tavallisille ihmisille. Eikä Senecan mielestä ole lainkaan naurettavaa pohtia näitä asioita, niitä suorastaan tulee miettiä.
Hänen mukaansa on kolme mahdollista valittavaa tietä: kontemplaatio, aktio ja nautiskelu. Näistä kolmas on kaikista surkein valinta. Valinnanvapauden omaavan ihmisen elämä on käytetty hyvin, kun se on käytetty kontemploiden, esimerkiksi tieteen tai taiteen parissa, tai toimien yhteiskunnan hyväksi.
Miten tuntuukin, että ihminen valitsee vapaaehtoisesti usein kahden huonon yhdistelmän: itseaiheutetun orjuuden ja sen vastapainoksi nautiskelun. Lue Senecasi ennen kuin on liian myöhäistä.
5 Anthony de Mello: Havahtuminen, suom. Vuokko Rissanen (Like)
Tämä viides kirja olkoon tämän listan vastuuvapauslauseke. Yhdenkään edellä mainitun oppaan avulla ei voi löytää itseään, sillä uralla ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Ammatti on vain ammatti ja se mitä ihminen tekee on vain se mitä hän tekee. Esimerkiksi lapsilleni on ainakin vielä tässä vaiheessa samantekevää, mitä teen työkseni (etenkin ehkä sen takia, että heidän tarpeensa eivät vielä maksa kovin paljoa). He välittävät vain siitä, miten olen. Luulen, että minulla on myös muutamia ystäviä, joille todennäköisesti on melko sama mitä uraa teen. Mies varmaan olisi tyytyväinen, jos työlläni tienaisi paljon rahaa, mutta tuskin hänkään on kanssani työni vuoksi. Tämä kirja on hyvä saarna sellaiselle, jota identiteettiasiat – tai ylipäänsä maailman asiat – alkavat pyörittää liikaa. Vaikka de Mello olikin jesuiittapappi, en sanoisi kirjaa uskonnolliseksi.
Laajennan listaa, kun jotain kätevää löytyy. Tästä listasta kuuluvat osakiitokset aviomiehelle, anopille ja eräälle ystävälle.
Vinkki: Expat Career Clarity Webinar perjantaina 1.7. klo 10:00 CET. Ilmoittaudu tästä.